Yksillä käyminen

Hellurei!

Kävin eilen ystäväni kanssa yksillä. Aluksi arvelin, että kävisimme juomassa yhden kupposen kahvia tai teetä, mutta lopulta päädyimmenkin nappaamaan yhdet siiderit. Joimme siidereitämme ja nautimme. Juoruilimme kaikenlaisista elämäämme koskettavista asioista ja päätimmekin ottaa vielä toiset siiderit. Suomalainen päätös tälle tarinalle olisi se, että olisimme juoneet koko pitkän illan, päätyneet jatkoille ja heränneet jostain tuntemattomasta paikasta pää aivan tiltissä. No onneksi tämä tarina ei ainakaan tällä kertaa pääty niin. Joimme oikeasti vain pari siideriä ja menimme suhteellisen ajoissa kotiin. 

Ilta oli kuitenkin todella mukava. Muistelimme vanhoja, keskustelimme nykyisestä hetkestä ja tulevaisuuden suunnitelmista. Siinä sivussa varsinkin itse naureskelin humalaisille ihmisille. Olen entinen baarimikko, joten känniläisten kanssa on tullut jos jonninmoista meininkiä. Yllättävän useat yrittävät tilata vielä yhden, vaikka ovat melkein sammua tiskille kesken tilauksen. Suomalaiset ovat kyllä hyvinkin viinaan meneviä. Juttelimme juuri ystäväni kanssa, että baarit ovat kyllä aina melkein täynnä. Mitkään muut paikat eivät niinkään, mutta baarit ja pubit. Ihmisillä on kyllä rahaa rötvätä juomiseen. Onhan juominen tietty ajoittain aivan superhauskaa! Etenkin silloin, jos tutustuu vahingossa joihinkin tuntemattomiin tyyppeihin, jotka sattumoisin ovatkin mitä huikempia. Harmi vaan, että usein ne jäävät vain siihen yhteen iltaa. Ja tuolla yhdellä illalla en tarkoita sitten mitään kihistelyä, vaan sellaista hauskanpitoa, että tehdään jotain muuta tyhmää ja uskalletaan olla todella  sellaisia kuin oikeasti olemme. Tämä johtunee siitä, että arvelemme ettemme nää enää koskaan. Asiat menevät silloin omalla rennolla painollaan. Katsoin tässä aivan pari päivää sitten How I Met Your Mother -sarjan kakkostuottista ja tuli mieleen se jakso, jossa päähenkilö Ted tapasi yksissä häissä Victorian ja he päättivät heti etteivät vietä yhdessä kuin vain sen yhden täydellisen illan. Illan aikana he tekivät kärrinpyöriä, soittivat pianoa, tanssivat ja keskustelivat kaikenlaisista aiheista. He eivät suudelleet tai tehneet muuta vastaavaa, mikä teki illasta vieläkin taianomaisemman. No sarjassa he kyllä päätyivät näkemään toisiaan useammin, mutta miksi oikeassa elämässä tällaista tapahtuu hyvin harvoin, jos koskaan. 

Noniin palataanpa takaisin tuohon eiliseen "yksillä" käymiseen. Baarissa näkyi kyllä taas sellaista vipeltäjää, oli kaveriporukoita, kihestelijöitä, epätoivoisia vanhuksia, överikänniläisiä, selväpäisiä kuskeja ja niin edelleen. Taidan joskus avautua noista baarityypeistä joskus toiste. Vielä kun muistan mitä baareissa tapahtuu. En ole itse käynyt kunnolla bailaamassa yli kuukauteen, niin tuntuu etten edes muista miten niissä tulee epäkäyttäytyä. Heh. Mutta yksillä käyminen on kyllä mukavaa, sillä silloin seuraavana päivänä ei ole mitään erikoisempaa krapulaa ja rahatkin ovat edelleen siellä missä niiden muisteleekin olevan. Eikä ne ole kadonneet vessanpöntöstä alas tai muuta vastaavaa. Yleensä mottoni on ollut, että jos lähetään, niin lähetään kunnolla, mutta nyt tiukan rahatilanteen ja jatkuvasti pahentuneiden krapuloiden johdosta, se on saattanut hieman muuttua. Ens kuussa pitää kyllä kerätä joku porukka koolle ja lähteä rellestämään oikein kunnolla. Pitää laittaa pelit ja rensselit ylle ja pitää awesomin kivaa. Jeppistä, mutta palailemisiin. 

En osaa otsikoida

Okei moi vaan,

Katsoin tänään aamulla maikkarin aamuohjelmia, joihin lukeutui Tunteita ja tuoksuja, Emmerdale ja Lääkärit. Nuo kaksi ensimmäistä ohjelmaa meni siinä sivussa, kun samalla katsoin YouTubesta Justin Timberlaken esityksiä muun muassa Saturday Night Live ja Jimmy Fallon -ohjelmissa. Mutta kun aloin katsomaan Lääkärit-ohjelmaa meinasin oksentaa. Jakson nimenä oli tyyliin kaikki ällöttävät ongelmat tai muuta vastaavaa. No jakson nimi todella oli aika pätevä, sillä siinä käsiteltiin kyllä melkoisia asioita. Asioihin liittyi muun muassa kastematokakka-kasvohoito, kakan väri, jäätävät suonikohjut (joista näitettiin leikkaussalimateriaalia!), eräällä naisella oli liian lyhyet varpaat ja toisella oli hyönteinen muninut päänahkaan ja ties minne. EN kestä!

Respectit vaan kaikille hoitajille, lääkäreille ja semmosille. Heidän pitää nimittäin päivittäin nähdä vaikka millaisia tapauksia. Ne leikkaussalikuvat mitä äsken näin, voi että! En millään voinut kääntää katsettani niistä, mutta olin silti todella järkyttyny. En oikein tiedä mikä tämän jutun pointti on, sitä ei luultavasti ole, mutta minun oli pakko jakaa tämä hetki teidän lukijoiden kanssa.

No siirrytään sitten vähän miellyttävimpiin aiheisiin. Katsoin siis tänään myös Justin Timberlaken videoita ja ne olivat aivan ihania. Muistan kun näin Justinin ensimmäistä kertaa Nsyncin riveissä ja se oli kyllä rakkautta ensisilmäyksellä, joka palaa tulisena edelleen. Justin on kyllä aina ollut todella huikea showmies. Olen aina nauttinut hänen esiintymisestään, etenkin Saturday Night Live -ohjelmassa ja hänen ja Jimmy Fallonin väliset jutut ovat aina naurattaneet aivan älyttömästi. Puhumattakaan hänen musiikistaan. Tyypin tuorein sinkku Mirrors on kyllä niin mahtava ja se video, joka on omistettu hänen isovanhemmilleen. Meinasin kyllä tirauttaa pari kyyneltä sitä katsoessani. Käykään ihmeessä katsomassa ja jos ette ole ennen katsoneet hänen ja Fallonin History of Rap -videoo tai Justinin juontamia SNL-juttuja, niin nyt YouTubeen ja katsomaan. Ilmoittakaa mitä mieltä te itse olette. Olen siis todella HC Justin Timberlake fani, jos ette sitä vielä tajunneet. Heh. Pitäähän jokaisella olla joku "pahe". 

Tämä saattaa tuntua teistä hieman kummalliselta, että puhun samassa jutussa suonikohjuista ja Justin Timberlakesta. Ja tuo kyseinen tunne on täysin ok, sillä tämä on myös minun mielestä hyvin kummallista.  

P.S. Thank God JT Made a comeback! Boiiiiiiiiiiiiiiii.

Hymyjä kadulla

Ihanuutta!

Ajattelin, että kirjoitan pitkästä aikaa jostain muusta aiheesta, kun työnhakemisesta tai muusta yhtä ankeasta asiasta. Olen itse siis todella kypsä siihen aiheeseen ja eilen kävellessäni kadulla auringon paistaessa tajusin, että elämässä on niin paljon muita ja paljon parempia aiheita mistä kirjoittaa. (Ihan kun en olisi jo aiemminkin tajunnut, mutta joo kuitenkin) Mutta siis ihanaa, kun ihmisistä huomaa auringonvalon vaikutuksen. On aivan upeaa, että suurin osa hymyilee vastaantulijoille. (Olisihan se kiva, jos ihmiset hymyilisivät muutenkin kuin vaan kevään ja kesän aikana.) 

Yksikin hymy vieraalta ihmiseltä (tietty myös tutulta) piristää koko päivää aivan valtavasti. Joten itse pyrinkin hymyilemään tuntemattomille hyvinkin usein (Suomessa minua pidetään varmaan aikamoisena friikkinä, mutta olen mielelläni vähän outo). En tiedä oletteko huomanneet, mutta on todella hankalaa luoda katsekontakti suomalaisen ihmisen kanssa. (Ellei ole baarissa räkäkännissä tai muussa kihistelymestassa) Se on aivan uskomatonta miten ahkerasti ihmiset katsovat puhelimiaan, maata tai ihan mitä tahansa muuta kuin toista ihmistä silmiin. Milloin meistä on tullut tällaisia? Onneksi välillä edes joku katsoo silmiin ja uskaltaa hymyillä. Hymy tekee niin monesta ihmisestä viehättävämmän, niin eikö sellaista kannattaisi sitten harrastaa joka päivä useaan otteeseen? Kyllä ja kyllä, jos mietitte tähän vastausta.

Hymyjen jälkeen onkin hyvä puhua eilisestä, sillä eilen illalla minulla oli todella huikean upean mahtavaa. Pääsin testailemaan ystäväni kanssa vähän dubbaamista. Ihan kotioloissa siis, mutta kuitenkin. Pääsin leikkimään Disneyn prinsessaa! (Siis minähän olen oikeastikin prinsessa, mutta pääsin esittämään toista prinsessaa) Voisin muuten tehdä dubbaamista työkseni. Voisin myös, vaikka räpätä ja laulaa Edith Piafii päivät pitkät.

P.S: Sain töitä. Whammy. Mutta en lopeta työnhakemista, sillä haluan tehdä jotain muuta. Haen varmaan myös kouluun tai otan myöhemmin avoimesta AMK:sta jotain kivoja kursseja. Who Knows. I Need Help. 

Elämä on kyllä kummallista

Heipä hei,

Tuntuu nyt vähän siltä, etten oikein saa otetta omasta elämästäni. Sen takia  ei ole ollut oikein aikaa kirjoitella. Olen taas vain katsellut työpaikkoja ja no luultavasti huomisesta eteenpäin pääsen aloittamaan eräässä työpaikassa. Se ei aivan vastaa haaveitani, mutta toivottavasti sellaisiakin töitä vielä löytyisi. 

Koulusta valmistuttuani mietin, etten aivan heti takuuvarmasti jaksa mennä kouluun, mutta nyt työhakuprosessien ohella olenkin muuttanut mieltäni hieman. Tuntuu todella haastavalta saada töitä minun koulutuksellani ja siksi olenkin miettinyt vielä johonkin uuteen kouluun hakemista. Nythän ne hakuajat ovat vielä käynnissä, pitäisi vaan päättää minne hakisi.

Tällä hetkellä mietin yhä useammin ja useammin miksi elämästä on tullut näin haasteellista? Miksi ihmiset eivät oikeasti pääse tekemään asioita mitä he haluaisivat tehdä? Mielestäni ihmisiltä vaaditaan aivan liikaa kokemusta joihinkin helppoihinkin asioihin. Kuka ei esimerkiksi osaisi pyyhkiä pöytää tai viikata paitaa?  Tälläiseenkin sinulla täytyy olla vähintään viisi vuotta työkokemusta, alalle vaadittava koulutus, kolme suosittelijaa ja kyseisen paikanomistajan tulee sittenkin vielä olla kummisetäsi (Someone Should Make Me an Offer I Can't Refuse!). Todella reilua, jos en muuta sanoisi. Minusta  työnantajien tulisi ottaa enemmän riskejä työhakijoiden suhteen. Selkeästi sellaiset henkilöt, joilla ei välttämättä ole niin paljon kokemusta antavat itsestään enemmän ja tuottavat täten myös parempia tuloksia. Suomessa ei uskalleta tehdä mitään uudistuksia, vaan asiat tehdään aina samalla tavalla kuin ennenkin. Minusta kun tulee vanhempana jotain suurempaa, niin lupaan katsoa hakemuksia avoimin mielin ja valita joukosta sellaisia joilla ei ole välttämättä ole niin paljoa kokemusta. Tärkeintä mielestäni on palo ja tahdonvoima!

Minulla on nyt muutama projekti joita olen tässä pikku hiljaa käynnistellyt ja toivon, että saan ne hoidettua kunnialla kotiin ja saan mieluisia tuloksia. Avaudun tästä asiasta ehkä joskus toiste, kunhan saan toivottavasti jonkinlaista vastakaikua. En lupaa, että tämä tapahtuu lähiaikoina, sillä uskon, että tähän saattaa oikeasti tuhrautua useita kuukausia. Lukijanani te saatte kuitenkin tiedon ensimmäisten joukossa, eli kannattaa jatkaa lukemista. 

Poiketkaan joka päivä polulta löytääksenne jotain uutta! :)

When Everything goes Wrong

Jukranpujut!

Pahoittelen kaikkia eli yhtä lukijaani eli minua siitä, että en ole kirjoittanut niiin pitkään aikaan! On ollut todella kiireistä ja kuten otsikosta saattaa huomata, on melkein kaikki asiat menneet päin honkia. Olin muun muassa vanhempieni kanssa eilen tekemässä minun muuttoa kuin matkan puolessa välissä meidän autosta meni kytkin rikki. Voin sanoa, että taisin vääntää pari kyyneltä ja miettin yrittääkö joku ylempi taho sabotoida muuttamistani ja mistä syystä tämä sabotaasi johtuu? No, koska isäni on supersankari pääsimme kuitenkin takaisin kotiin, mutta muutto tietenkin viivästyy. Voin sanoa, että oli melkoisen pelottavaa ajaa lähes koko matka viitosvaiheella. Matkan varrella oli nimittäin aivan liikaa sunnuntai-ajelijoita, jotka ajoivat 60 kilometriä tunnissa 80 alueella! Muutamia ärräpäitä vanhempieni kanssa päästeltiin. Myös risteyksissä kääntyvät matkustajat aiheuttivat hieman harmaita hiuksia, mutta eipä sen enempää siitä. Toivon vaan, että kaikki lukijat  ajaisivat rajoitusten mukaan.

En vieläkään tiedä milloin saamme auton korjattua ja koska emme ole miljonäärejä ei tee mieli vuokrata pakua käyttöömme. Välimatkakin on niin pitkä, että se tulisi maksamaan oikeasti hurjasti. Inhottaa kyllä tällaiset vastoinkäymiset, mutta niitähän tämä elämä on pullollaan. Olen nyt kuitenkin matkaamassa siskon ja tämän poikaystävän kanssa pienelle reissulle, koska heidän piti tulla luokseni vasta muutettuun asuntoon. Toisin kävi ja menemme kaikki erään yhteisen ystävämme kontolle muutamaksi päiväksi. Heh. Siinäpä vasta yllätys meille kaikille! No ei voi muuta, kun jatkaa hymyilemistä ja toivoa, että pääsen suhteellisen nopeasti muuttamaan, sillä nyt viivästyy myös kaikki työnhaku ja muut. 

Jokuhan merkitys tällä kaikella varmasti on, joten en luovu toivosta. Minulle on kuitenkin herännyt pieni epäilyksen siemen kaikista asioista. Vienkö elämääni väärään suuntaan ja siksi kaikki tuntuu menevän kaikista vaikeimman kaavan kautta, vai halutaanko minua vain testata? No sen kun tietäisi, mutta kun en vaan voi tietää. Ei kukaan voi, mutta eiköhän tämänkin ajan kanssa selviä. 

Nyt aionkin vain pitää hauskaa ystävieni kanssa ja toivon parasta! Pahoittelut vielä kerran, etten ole kirjoittanut pitkään aikaan. Uskon, että ymmärrätte kyllä. Olen nimittäin nähnyt runsaasti ystäviäni, hoitanut aikuisten tylsiä asioita ja viettänyt runsaasti aikaa myös perheeni kanssa ennen muuttoa. Lupaan, että viimeistään kunhan olen todella päässyt muuttamaan, niin kirjoitan jälleen ahkerammin.