Tuplavapaat!

Erikoisuutta!

Pitkästä aikaa saan viettää kaksi vapaapäivää yhteen putkeen, joten voin vain ilmaista innostuneisuuttani yhdellä sanalla ja se on JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE! Mielestäni yksipäiväiset vapaat on niin HV-juttuja, joten olen iloinen, että saan nyt viettää kaksi päivää putkeen. Nyt on takana toinen niistä vapaista ja odotan innolla jo huomista. Tänään minulla oli hyvinkin vauhdikas päivä, tehtiin reikihoitoja ja regressiokokeiluja ja voin sanoa, että nyt vähän jännittää käydä yöllä nukkumaan, kun tuntuu että näkemäni henkilö istuu kanssani sohvalla. Ei nyt aivan, mutta regressiosession jälkeen on ollut hieman sellainen olo, etten ole aivan yksin! Reikihoito oli ihanan rentouttavaa ja regressiosessio taas äärimmäisen kiinnostavaa, vaikka hieman myös tietty jännitti. Onneksi kuitenkin näin vielä useita kavereita näiden jälkeen ja teimme ruokaa ja katsoimme Leonardo DiCaprion leffaa ja vietimme vain hauskaa. 

Jos saa viettää kaksi vapaapäivää putkeen, saa niiden aikana ajoiksi paljon enemmän, sillä ei tarvitse koko ajan miettiä, että no huomenna täytyy jo mennä töihin. Huomenna näen erästä kuvittajaa ja keskustelemma hänen tekemistään hahmotelmista ja kehittelemme niitä eteenpäin. Eli myös huomiseksi on kaikenlaista tiedossa. Ennen kyseistä tapaamista tulee minun kyllä kirjoittaa vielä vaikka mitä ja olisi myös saatava tulostettua muutamat lappuset. Voi miten elämä voikaan olla karua ilman tulostinta, mutta enköhän minä jotakin kautta saa paperini tulostetuiksi. Harmi kuin en uskalla käydä työpaikalla kysymässä voisinko tulostaa siellä, mutta ehkä huomenna mieleeni muistuu joku ihminen joka omistaa tulostimen tai joku paikka jossa voin tulostaa. Kirjastossa tietenkin, mutta sekin  maksaa jo jonkin verran. 

Toivottavasti saisin huomenna kaiken valmiiksi hyvissä ajoin, että kerkeisin illalla myös vain olla yksin ja olla tekemättä mitään! Huh on kyllä hieman sellainen olo, että pitäisiköhän soittaa hyville ystävilleni Ghostbusters-jengille! Mut ehkäpä tämä tästä ja voinpahan vaikka tämän "hengen" kanssa keskustella vaikka elämästä tai jostain. Vaikka en siis voi, mutta tiedätte ehkä sen tunteen kun luulet, että joku on kanssasi samassa huoneessa vaikket näekään mitään? Ja jos väitätte, ettette tiedä niin esittäkää vain täysin täysijärkisiä itsellenne. Huijaatte kuitenkin tai ainakin toivon niin, sillä en haluaisi olla ainut henkilö joka tuntee ajottain näin. Heh. Mutta taidanpa käydä nukkumaan ja haaveilemaan huomisesta vapaapäivästä. Jestamandeeera millaisenhan kuvan ihmiset ovat minusta saaneet näiden postausten perusteella? Vaikutan varmaan nipottavalta sekopäältä, mutta todellisuudessa olen ehkä jotain aivan muuta. Mene ja tiedä :P 

Is this a Couchsourfing meeting?

Hehheheheh!

Eilen oli jotain niin randomia. Oli viimeinkin vapaapäivä ja olin sopinut ystäväni kanssa, että menemme kirjoittelemaan yhdessä jonnekin. No nähdessämme toisemmme ystäväni ehdotti josko mentäisiin illalla käymään couchsourfing-tapaamisessa. Mietin, että no mikä jottei. Olin hieman väsynyt jäätävän työputken jäljiltä, mutta arvelin ettei tätä tilaisuutta kannata jättää väliin kun kerrankin on aikaa. Tapahtuma alkoi kuudelta ja saavuimme paikan päälle hyvissä ajoin, sillä olemme suomalaisia ja tapasimme jo kahden aikaan ja olimme ennättäneet jo tehdä sitä ennen vaikka mitä.

Paikalle saapuessa olin hieman epäileväinen, sillä siellä oli pääasiassa vain suomalaisia. Olimme ystäväni kanssa molemmat siellä vasta ensimmäistä kertaa, joten emme tienneet mitä odottaa. Pari ulkomaalaista kertoi kuitenkin, että useimmiten suurin osa ilmaantuu paikalle vasta seitsemän aikoihin. Kävimme kaverin kanssa yhdet ja palasimme pyödän ääreen. Ei aikaakaan, kun porukkaa alkoi ilmaantua ja äänivallit alkoivat murtua. Kokoontumisessa oli mitä mielenkiintoisempia ihmisiä ja upeita erikoisia taitoja. Oli niin ihanaa puhua englantia ja oppia uusia asioita uusista ihmisistä. Mitä enemmän ulkomaalaisia paikalle ilmaantui, sitä parempi meininki siellä oli. Voin suositella tapahtumaan kyllä aivan kaikille, joita kiinnostaa eri kulttuurit, mukavien ihmisten tapaaminen ja englannin puhuminen. Tai tietty jos osaa puhua espanjaa tai jotain muita kieliä, niin sitä saa varmasti harjoiteltua kyseisessä tapaamisessa tai sen ulkopuolella. Hyvin useat ihmiset sopivat näkevänsä tapaamisen jälkeen jossain. 

Olen niin onnellinen, etten antanut väsymykselle periksi vaan menin couchsourfing-tapaamiseen! Saavuin sieltä monta kokemusta rikkaampana ja uskon, että tulen käymään näissä tapaamisissa vielä useamminkin. En ole itse koskaan harrastanut couchsourfingii, mutta uskon että tulevaisuudessa näin tulee tapahtumaan. Kunhan vain pääsen jonnekin matkalle! Couchsourfaajat, jos luette tätä tekstiä, niin olisi mukavaa jos jakaisitte kanssani omia kokemuksianne.

Tupareiden järkkääminen

Haudihou!

Ollaan kämppiksen kanssa järkkäämässä about kuukauden päästä tupareita. Tehtiin noin viikko sitten Facebookissa tapahtumakutsu ja oli tosi vaikeaa päättää, että ketä sinne uskaltaa kutsua ja ketä jättää kutsumatta. Joku saattaa suuttuu ja toinen ei luultavasti edes pääse paikan päälle. Kämppiksen kanssa päätettiin, ettei liikaa mietitä ketä kutsutaan. Tietty täytyi kuitenkin miettiä miten paljon asuntoomme mahtuu porukkaa! On hankala yhdistää eri kaveriporukoita, mutta uskon sen kuitenkin olevan myös aika hauskaa. Kai nyt ihmiset osaavat humalassakin tulla toimeen keskenään. Hah, eihän ne varsinkaan silloin tule, mutta se on sitten sen ajan murhe.

Käytiin viime vapaapäivänä kämppiksen kanssa vähän Tallinnassa pyörähtämässä ja mukaan sieltä lähti aivan järkyttävä kassi karkkii ja viinaa. Itse keskityin pääasiassa rommin raahaamiseen, mutta tuli sieltä muutakin ostettua ja pidettyä hauskaa. Siellä jonotettiin muun muassa rommikaakao-maistiaisia mummojen kanssa ja piirrettiin prinsessoja lasten kanssa.

Mut takaisin tupareiden järjestämiseen. Elikkäs tupareiden järkkäämisessä ehkä haastavinta on oikean ajankohdan löytyminen. Koskaan päätetty aika ei tule nappaamaan kaikille kutsutuille, muttei sille voi mitään. Täytyy vaan toivoa, että suurin osa pääsee paikalle ja kaikilla on tarpeeksi juotavaa ja hyvää mieltä takataskussa valmiina! Olen myös miettinyt, että ostan kyllä uuden asukokonaisuuden juhliin, sillä en varsinaisesti ole ollut ryyppäämässä kunnolla muutamaan kuukauteen, joten olisi aika. Illan onnistumiselle on todella tärkeää muun muassa hyvä porukka, mutta sen jälkeen isona kakkosena tulee upea asukokonaisuus. Ja tietenkin mansikkadaiquireista. Rommikolasta ja ruuasta ja musiikista ja niin edelleen.

Harmi, kun tällä hetkellä en todellakaan ole tyytyväinen omiin hiuksiini. Ne on niiiiiiiin huonossa kunnossa ja pitäis värjätä ja leikata ja kaikkee. Ei vaan ole vara eli pitää varmaan feikata hiukset jotenkin ihan hienon näköisiksi. Jos käyttäisin hattuja ja niissä ei tulis kuuma, niin laittaisin päähän hatun. Ois kyllä hauskaa, jos jenkkihuivit ois oikeasti tyylikkäitä, mutta ne on ihan kauheita. Niillä vaan saisi hiukset peitettyä niin hyvin! Joo, mutta tupareiden järjestäminen on hauskaa, mutta luultavasti joudun kirjoittamaan sitten tupareiden jälkien siivoamisesta uuden tekstin. Ja se ei luultavasti enää olekaan niin hauskaa. Heh, mutta sen näkee sitten. Palailemisiin taas.

Ikävä

Hoi,

Tänään hieman haikeampi aihe, mutta nyt kun olen asunut päälle kuukauden "uudessa" kaupungissa on ajoittain iskenyt järkyttävä koti-ikävä. Aina perheenjäsenille skypettäessä tulee mieleen, miksen minä ole heidän kanssaan. Etenkin kun huomaa, että minun muuttoni on ollut hankalaa myös heille. Kummipojasta erossa olo on myös todella haastavaa. Muista perheenjäsenistä ja kavereista puhumattakaan. Nyt töissä ollessani ja etenkin, koska olen uusi työntekijä saan kaikki haistapaska-vuorot ja vapaa-aikaa on todella vähän. Vuorotkin saamme tietää vasta niin myöhään, että on hankala tehdä mitään pitkäaikaisia suunnitelmia.

Onhan minulla täälläkin ystäviä ja mukavaa tekemistä, mutta ero ja ikävä raastaa sydäntä aina välillä. Ikävään auttaisi olla miettimättä ikävänkohteita, mutta sitten tulee niin tunteeton olo. Tietenkin haluan ajatella miten he voivat ja mitä heille kuuluu, mutta usein se johtaa kyyneliin. Minun täytyy kyllä myöntää, että olen todella tunteellinen henkilö. Nykyään kyyneleet saattavat valua mitä ihmeellisimmissä tilanteissa. Se ei ole yhtään mukavaa! Useasti olen kadulla käppäilessäni yrittänyt peitellä kyyneleitä ja muuta.

Ollessani hyvin tunteellinen ihminen osaan kyllä myös nauttia elämän pienistä asioista paljon ja yritän parhaani mukaan aina tuottaa muille hyvää mieltä. Harvoin myöskin ilkeilen kenellekkään. Ja jos ilkeilen se tyyppi on sen kyllä todellakin ansainnut. Mutta itketään ja nauretaan yhdessä tai jotain.

Olisin todella otettu, jos joku osaisi antaa hyviä vinkkejä ikävän karkoittamiseen! :) 

Kuvien ottaminen

Say cheese!

Kuten ehkä jo otsikon ja tervehdyksen perusteella osaatte päätellä, kerron tänään siis kuvien ottamisesta. Tunnen useita henkilöitä, joilla on aina aivan sama ilme kasvoillaan kuvien ottamishetkellä. Sitten on taas näitä henkilöitä, joilla suu ei koskaan pysy kiinni, joten suun asennot saattavat olla hyvinkin häröjä. Ikiliikkujia on muutenkin paljon, he siis vaihtavat asentoaan useaan kertaan ennenkuin salamavalo on kerennyt välähtää edes yhden kerran. 

Voin sanoa etten ole kovinkaan kuvauksellinen. Naamani kiiltää ja silmät sojottaa minne sattuu. Kameran lähestyessäni kasvojani uskomaton ahdistuneisuus iskee ja haluan mahdollisimman nopeasti päästä kameran edestä kauas pois. On minua joskus onnistanutkin ja olen saanut ihan hyviäkin otoksia eteeni, mutta nämä kerrat ovat melko harvinaisia. Tekisi melkein mieli pistää bileet pystyy aina saadassani onnistuneen otoksen. Onhan se erikoinen tilaisuus, kun näyttää kuvassa hyvälle kerran vuosisadassa!

Say cheese -tervehdyksestäni tuli muuten mieleen, kun aikoinaan eräiden pikkujoulujen jälkeen, kun saavuimme tyttöporukalla jo pois baarista ja huomasimme ettemme olleet taas ottaneet yhtään kuvia. Silloin päätimme, että seuraava vastaantulija saa ottaa meidän ryhmästä yhteiskuvan. Ja no tämä hetki tuli eteen yllättävän nopeasti ja joku poikaraukka joutuin räkättävän naislauman tielle ja päätyi ottamaan meistä kuvaa. Kuvanotto hetkellä jotkut meistä huusi "Juuso" ja toiset huusi "juusto". Kyseisen pojan nimi oli siis Juuso ja jotkut meistä päättivät huutaan pojan nimeä ja toiset taas juustoa. No mikäs siinä, kaikenlaista sattuu.

Työt

Noni,

Elikkäs oon tässä käynyt aika paljon töissä ja en oo kerennyt oikeesti tekemään hirveesti mitään muutu. Eilen kävi muun muassa niinkin ärsyttävästi, että luulin minulla olevan vapaapäivä, MUTTA pomo soitti ja kysyi aamupalan aikana, että enkö olekaan tulossa töihin. Mietin, että no mitähän kuraa tää nyt sitten on ja meinasin hermostua. En kuitenkaan hermostunut ja menin töihin sitten about 40 minsaa myöhässä. En tiedä milloin tuo vuoro oli työvuorolistaani ilmestynyt, sillä katson kyseiset asiat aina tosi tarkasti. En yhtään epäilisi, jotteiko pomo olisi lisännyt tuota vuoroa minulle vapaapäiväni aikana, joka oli siis kyseistä tapahtumaa edeltäneenä päivänä. Minulla ei todellakaan ole yhtään luottoa häneen. 

Yleensä olen todella tunnollinen työntekijä. Tuolla työpaikassa se ei taida pitää paikkaansa, sillä paikka jossa olen töissä on aika kammottava. Ihmiset ovat toisilleen todella julmia ja todella harvat osaavat antaa palautetta rakentavaan sävyy. Onneksi siellä on kuitenkin edes muutama mukava henkilö, joille haluaa puhua. Suurimmalta osalta tekisi ajoittain mieli kysyä, että mitä pahaa heille on joskus tehty, että heidän täytyy käyttäytyä niin inhottavasti.

Minusta tuntuu siltä, että jos tilanne ei tuolla muuta niin lähden kävelemään ja otan kaikkien aikojen dramaattisimmat loparit! Jos siellä ei olisi niitä paria mukavaa tyyppiä, olisin luultavasti jo lopettanut siellä. Kenenkään ei minun mielestä pitäisi joutua kärsimään työpaikalla niin paljon. Yleensä jos työpaikalla on inhottava olla johtuu se asiakkaista, mutta tuolla se johtuu pääasiassa huonosta työilmapiiristä. Minusta työtovereiden pitäisi tukea toisiaan ja yrittää helpottaa päivän etenemistä olemalla toisilleen ystävällisiä ja kertomalla vaikka vitsejä. Ihan mitä tahansa, jotta ilmipiiri olisi kevyt ja miellyttävä. Tuolla tuntuu, että mitä perseempi päivä kaikilla on sen parempi.

Saanen siis ehdottaa kaikille lukijoille, että työpaikalla ja no missä tahansa, niin yritetään piristää toisten päivää kertomalla vaikka joku surkea vitsi tai jotain. Jos, ette tiedä yhtään, niin kerrompa sitten yhden minun ns. vakiovitseistä. Elikkäs: Mikki Hiiri ja Hessu Hopo olivat laulamassa karaokea, kunnes joku sitten yleisöstä huusi: "Tunge se mikki perseesees". Jes tiedän, että tuo on ehkä yks paskimmista vitseistä ikinä, mutta muun muassa eräänä hyvinkin ikimuistoisena Juhannuksena se oli mitä mahtavin. Tiedättehän te mitä alkoholi ihmisille tekee. Mutta jatketaampa taas joskus.