Pakkaaminen

Hermon kiristystä ja muistelua

Pakkaaminen on kyllä ihmeellistä hommaa. Pakatessa saattaa olla yksi ärsyyntyneimmistä henkilöistä, mutta toisaalta myös kaikista tunteellisin hörhö. Olen melko useaan otteeseen joutunut pakkaamaan ja purkamaan omia tavaroitani ja joka kerta tavaroiden seasta löytyy jotain esineitä ja asioita, joita en muistanut. Sitten ajaudutaankin jo melkoiselle memorylanelle ja saatetaan jopa tirauttaa muutama kyynelkin. 

Herkistyttävien hetkien lomassa myös hermot kiristyvät, koska laatikoita on joka puolella, muttet silti ole saanut vielä kaikkia tavaroita kasaan. Sitten jokaikinen kerta käy niin, että olet jo pakannut jonkun tavaran johonkin laatikkoon ja sitten myöhemmin tajuat tarvitsevasi tätä kyseistä tavaraa vielä. Sitten alkaakin tavaroiden uudelleen purkaminen ja oikean esineen löytäminen! Tietenkin käyt aina läpi ensimmäiseksi juuri ne väärät laatikot ja vasta viimeisenä löydät sen likaisen sukan laatikon pohjalta.

Aina, kun pakkaan tavaroita katselen samalla kaikki valokuva-albumini läpi ja lueskelen kämpässä asumisen aikana kertyneitä päivyreitä ja muistelen kaikkia asunnossa tapahtuneita asioita. Tietenkin myös asunnon ulkopuolella tapahtuneita asioita. Olen elämäni aikana asunut milloin mimmoisessakin asunnossa, mutta aina sieltä on jäänyt, homeen sijaan, käteen uusia kokemuksia ja tuntemuksia.

Muutaman päivän päästä koittaa muutto jälleen kerran uuteen asuntoon ja jopa uuteen kaupunkiin. Saa nähdä miten minun käy! Minua jännittää, surettaa ja kaikkea mahdollista. En oikein tiedä miten tämän asian kanssa nyt elää, mutta pitää vaan potkia etiäpäin!

P.S. Sori, kun en oo nyt kirjoitellu niin ahkerasti, mutta pakkailut ja tällaiset asiat on vieneet aika paljon aikaani! Mutta en usko, että olette hirveesti missanneet mitään :P