Jauzaaaa!
Onko teille käynyt koskaan niin, että teille on luvattu soittaa johonkin tiettyy aikaan? Mitäpä muuta siinä tapauksessa voi tehdä, kun odottaa sohvalla ja katsoa puhelinta koko ajan. Jos puhelu ei tule luvattuun aikaan sitä ryhtyy miettimään josko puhelin onkin rikki. Minä ainakin pyydän joiltain ystäviltä, että soittaavat minulle vain siksi, että tiedän puhelimen toimivan. Pian saattaa tulla mieleen pitikö minun sittenkin olla se, joka soittaa. Mieli tekee hirveitä temppuja meidän kanssamme jatkuvasti. Vääryyttä.
Minä kuulun niihin onnettomiin, että juuri kun odotan puhelua tulee minulle mieleen ideoita, joiden takia minun olisi pakko poistua kotoa tai tehdä jotain muuta vastaavaa jonka takia puhelu jää varmasti välistä. Hirveintä on se, kun iskee jäätävä vessahätä ja ei voi mennä vessaan, koska tietää puhelimen soivan viimeistään sillä hetkellä.
Mikä siinä on, että aina kun odottaa jotain tai ei saa tehdä jotain, niin sillä kyseisellä hetkellä sinun on aivan välttämättöntä tehdä niin! Olet ehkä ystävien kanssa kahvilla ja sitten hän sanoo, että älä vaan katso taakse. Samalla hetkellä pääsi on jo kääntynyt taakse ja etsit sieltä mahdollisia syitä siihen, miksi et muka saisi katsoa sinne. Kaikenlaista porukkaa maailmassa onki. (Itse en koskaan katso taakse, kun toinen kieltää. Ehkä joskus olen vahingossa katsonut.) Naiset on kyllä aika hyviä olemaan katsomatta, kun pyydetään, mutta miespuoliselle ystävälle kun sanoo näin, niin se on ihan hukkaan heitetty pyyntö. (Ei millään pahalla miehet, mutta olette aika huonoja olemaan salaperäisiä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti